Suvi hengitti ahnaasti pölyä,
Sanoi: "Nyt mennään",
Siinä loputtomassa levottomuudessa
Tartuin hänen pieneen, lämpimään käteensä
Ja tunsin, että minun oli johdettava
Meitä sinne minne menimme muutenkin
Kevään hengästyttäminä,
Sopivasti hölmöinä,
Vapaaksi eksyneinä.
Vapaalta mereltä
Puhalsi liian kylmä tuuli,
lähellä oli lämmin,
Halu aurinkoon auttoi
Ja sormien liike, kosketus,
Lämmin tunne.
Niin käy,
Että hukkasin kartat, konseptit
Mutta olin paikalla, suunnassa,
Ja pala palalta pystyin luopumaan
Itsestäni, omasta, omistamisesta
Sinun katseesi armon kautta,
Kun tärkeältä tuntui vain se taika välillämme,
Se yhteisyys,
Jota on vielä kevättäkin vaikeampaa
Sanoin kuvailla.
No comments:
Post a Comment